Lukion erityisopettaja Tuomo Loukomies vastasi abien kysymyksiin opiskelumenetelmistä ja lukutekniikoista syksyllä 2010.
 

• Lue myös kysymyksiä ja vastauksia mielenhallinnasta

Hei!

Olen kaksi ensimmäistä lukiovuottani lukenut kokeisiin lähinnä vain opetellen ulkoa käsitteet ja koko koealueen, mikä on osoittautunut siinä suhteessa hyväksi menetelmäksi, että lukuaineiden keskiarvo on todistuksessani hieman yli yhdeksän. Huonona puolena on se, etten muista jälkeenpäin koealueesta kuin muutamia yksittäisiä asioita sekä se, että syksyn (ja kevään) ylioppilaskirjoituksiin valmistautuessa tällainen menetelmä ei taida olla kovinkaan hyvä. En ole koskaan tehnyt kokeisiin valmistautuessa ajatuskarttojakaan tai mitään vastaavia. Minkälainen lukutekniikka minun kannattaisi ottaa käyttöön, nyt syksyllä kun olen kirjoittamassa terveystiedon ja keväällä taasen psykologian?

Nimim. Kinsca

Vastaus:

Hei,

Oppimisessa ja muistamisessa tärkeää on oman tietorakennelman rakentaminen mieleen. Toisin sanoen tietorakennelma on oma kokonaiskäsitys siitä, miten asiat ovat. Yksityiskohtien muistaminen on joillekin ihmisille helppoa sellaisenaan, mutta yleisesti ottaen on niin, että yksityiskohtia ymmärtää ja muistaa vasta sitten kun ymmärtää laajemman kokonaisuuden, johon yksityiskohdat liittyvät. Ihminen siis muistaa ja oppii sen, minkä ymmärtää ja ymmärtää sen, josta pystyy muodostamaan kokonaiskuvan ja oman tietorakenteen mieleen. Yksityiskohdat voivat kuitenkin auttaa kokonaisuuksien hahmottamisessa. Niitä kannattaa liittää opittavaan asiaan. Toiset ihmiset kokoavat käsityksen opittavasta kokonaisuudesta pikkuhiljaa yksityiskohtia keräämällä ja täydentämällä. Toiset taas haluavat tietää ensin mihin kokonaisuuten yksityiskohdat liittyvät ja mitä merkitystä niillä on. Tämä voi olla hyvinkin yksilöllistä.

Kokonaiskäsityksen ja oman tietorakennelman rakentamisessa voi käyttää useita keinoja. Olennaista on opittavan asian prosessoiminen ja oman käsityksen muodostaminen. Usein sanotaan, että kannattaa alleviivata tekstistä tärkeitä asioita ja käsitteitä. Se on totta, mutta oppimisen kannalta se ei vielä riitä. Alleviivaus sinällään on tietoa toteava strategia, siis jonkun muun prosessoiman tiedon toteamista. Jos alleviivauksista kerää esim. tiivistelmän, muistiinpanot omin sanoin tai käsitekartan, tällöin joutuu itse miettimään ja prosessoimaan käsiteltävää asiaa. Vasta tällöin asiaa vasta oikeasti käsitellään aivoissa ja tämä edistää asian ymmärtämistä ja muistamista. Tällä tavoin opittuja asioita pystyy myös paremmin soveltamaan. Soveltamista vaaditaan nykyään melkein kaikissa kokeissa, joissa pitää kirjoittaa esseevastaus. Soveltaminen tarkoittaa monen eri asian yhdistämistä ja mahdollisesti eri oppiaineidenkin sisältöjen yhdistämistä vastauksissa.

Mitä tämä sitten tarkoittaa käytännössä? Esim. terveystieton YO-kokeeseen valmistautumisessa olen käyttänyt opiskelijoiden kanssa menetelmää, jossa kurssikirjojen sisällysluetteloa apuna käyttäen muodostamme isolle lakanalle käsitekartan, jossa on vain otsikot. Opiskelija kerää lukiessaan kirjasta tärkeimmät asiat ja täydentää ne lakanaan sitä mukaan kun ne oppii ja ymmärtää. Käsitekartassa kannattaa käyttä värejä eri kokonaisuuksien erotteluun toisistaan. Tämä auttaa myös visuaalista muistia ja asiat olla helpommin palautettavissa mieleen myös stressaavassa koetilanteessa. Alla olevassa linkissä kuva aiheesta:

http://3.bp.blogspot.com/_F9Ryvph41Pg/S6jq7JlIbMI/AAAAAAAAA7s/N--8fnOIIzc/s1600-h/DSC02760.JPG

Vastaus kysymykseesi siis on, että ota käyttöön sellaisia strategioita, joilla pystyt muodostamaan kokonaiskuvan asiasta itse, käsittelet opittavaa tietoa ajattelun avulla ja muodostat oman tietorakennelman sekä autat muistiasi liittämällä opittavaan tietoon mielenkiintoisia yksityiskohtia ja muistettavia pienempiä kokonaisuuksia. Ymmärtävän lukemisen vaiheet voisivat olla esim. seuraavat:

1. Ennakointi (sisällysluottelo, vanhan kertaaminen, otsikot, tekstin jako osiin)
2. Tiedon keruu (varsinainen lukeminen, alleviivaukset, muistiinpanot ranskalaisin viivoin jne.)
3. Prosessointi (Tiivistelmä, miellekartta, käsitekartta, aikajana, sarjakuva jne....)
4. Kertaus

Tuomo Loukomies

On hirveän vaikea tietää miten olisi paras tapa harjoitella matematiikan kokeeseen? Kaikki tietää, että no laskemalla tietenkin, mutta mitä tehtäviä? Onko hyvä laskea esimerkiksi vanhoja ylioppilastehtäviä?

Nimim. pulassa

Vastaus:

Vanhat ylioppilastehtävät ovat varmasti hyviä mittaamaan osaamisen tasoa. Oppikirjojen esimerkkitehtävien läpi käyminen ajatuksella ja itse vaihe vaiheelta mukana laskien auttaa, jos on suuria puutteita osaamisessa. Tämä vaatii kuitenkin kärsivällisyyttä ja aikaa.

Tuomo Loukomies

Ongelmani ei ole se, etten osaisi vastata kysymyksiin, mutta vastaan hitaasti! Tarvitsen parin sivun esseeseen ehkä 50min, mutta jokerikysymyksiin luultavasti tuplamäärän aikaa! En millään ehdi tällä menolla vastata kahteen jokeriin ja neljään tavalliseen kuudessa tunnissa. (kirjoitan yhteiskuntaopin)
Onko tahdin nopeuttamiseen mitään kullanarvoisia vinkkejä?
Tuntuu, että on liian myöhäistä alkaa hankkimaan rutiinia essentekoon... En ole edes millään abikurssilla, missä kirjoittamista saisi harjoiteltua.

Nimim. Maija

Vastaus:

Tämä on erittäin tärkeä kysymys. Vaikuttaa siltä, että sinulla saattaa olla jonkinlainen oppimisvaikeus, esim. lievä lukivaikeus. Lukivaikeus on erittäin yleinen ja moni ei tiedä, kärsivänsä lukivaikeudesta. Kuitenkin esim. kuvailemasi hitaus saattaa olla merkki siitä. Ehdottomasti kannattaisi se testata. Jos kyseessä on lukivaikeus, niin silloin voit saada YO-kokeisiin lisäaikaa. Valitettavasti nyt on myöhäistä enää tämän syksyn kokeita ajatellen, mutta jos jatkat keväällä, suosittelisin selvittämään asiaa.

Toki voi olla, ettei hitautesi liity lukivaikeuteen. Tähän minulla ei ole antaa mitään taikatemppua. Yleensä esseevastauksen kirjoittamissessa auttaa kun suunnittelee vastauksen etukäteen esim. miellekartan muotoon ja siitä kirjoittaa asiat oikeaan muotoon ja rakenteeseen.

Tuomo Loukomies

Miten saisin jäämään englannin saanat "päähäni" ? Muistan ne hetken, mutta sen jälkeen ne unohtuu. Välillä tosi vaikeaa jäädä mieleen sanoja...

Nimim. Tiina

Vastaus:

Kielten sanojen oppimisen vaikeus on erittäin yleinen ongelma lukiolaisilla. Pitäisi muistaa, että emme muista ja opi asioita, jotka eivät liity mihinkään tai joilla ei ole meille merkitystä. Yksittäisten vieraiden kielten sanojen lukeminen sanalistasta tuntuu todella tehottomalta tavalta oppia niitä, sillä sanat eivät välttämättä luo minkäänlaista assosiaatiota (mielleyhtymää) mihinkään. Sanojen tai suomennosten peittäminen ei juurikaan auta asiaa.  Yritä mieluummin tehdä jokaisesta opittavasta sanasta merkittävä liittämällä se johonkin asiaan, kuvaan, esineeseen, lauseeseen tai mielikuvaan. Näin luot assosiaation tai mielikuvan, josta sana on helppo "hakea".

Käytännössä tämä tarkoittaa esim. seuraavaa:

1. Kirjoitat lauseita, joissa opittava sana esiintyy. Jos lauseella on sinulle jokin merkitys tai lause on hauska, niin aina parempi (luo tehokkaammin muistijäljen)
2. Luokittelet sanoja ryhmiin esim. sanaluokkien tai aihepiirien perusteella ja annat ryhmille värit. Kirjoitat sanoja oman ryhmän väriselle paperille ja teet niistä julisteita, liität niihin kuvia yms. Laitat julisteet esille ja muodostat mielikuvan julisteesta paikan perusteella (näet julisteen sanoineen mielessäsi omassa paikassaan)
3. Kirjoitat tarinan, runon, laulun yms. johon laitat opeteltavia sanoja, kun muistat runon, muistat myös uudet sanat
4. Teet muistipelin sanoista.
5. Käytät kavereita apuna ja luotte yhdessä jonkun pelin, leikin tai muun systeemin, jolla opettelette sanoja yhdessä
6. Teet sanapareja, jotka assosioituvat toisiinsa ja luovat näin muistijäljen

 Tuomo Loukomies

Millainen opiskelutekniikka sopisi masennusta sairastavalle lukiolaiselle. Olen yrittänyt lukea yo-kirjoituksiin, mutta pitkäjänteinen ja perusteellinen lukeminen tai muistiinpanojen tekeminen ei luonnistu. Mikä tekniikka sopisi paremmin? :)

Nimim. minävain

Vastaus:

Valitettavasti en ole lääkäri enkä masennuken asiantuntija. Kuitenkin tärkeää on mitoittaa opiskeluun käytettävä aika ja energia omien voimavarojen mukaan. Suunnitelmallisuus saattaisi auttaa. Kokeile tehdä lukusuunnitelma kalenteriin. Muista tehdä siitä riittävän helppo noudattaa, jotta et kokisi turhia epäonnistumisia suunnitelman noudattamatta jättämisestä. Suunnitelmaan voisit merkitä mitä luet, missä, kuinka kauan ja minkälaisia tavoitteita asetat itsellesi.

Voisit yrittää lukea n. puoli tuntia kerrallaan ja suosittelisin sen ajan kuitenkin yrittämään muistiinpanojen tekemistä. Yksityiskohtien pänttäämisen sijaan yritä saada kokonaiskuva luettavista asioista. Lue aikaisempi vastaukseni yksityiskohdista ja ymmärtävästä lukemisesta.

Tsemppiä!

Tuomo Loukomies

Hei. Kirjoitan historian nyt syksyllä ja olen katsellut vanhoja yo kokeita ja huomannut että niiden kysymykset ovat todella haastavia eikä niissä tunnuta kysyvän mitään selvästi vaan pitäisi itse se tajuta. hetki sitten luin 4 kurssin kirjan ja katoin siihen liittyviä yo kysymyksiä niin en olisi varmaan osannut vastata mihinkään kunnolla koska kysymykset olivat outoja eikä niitä mielestäni juuri käsitelty kirjassa.

Nimim. nile

Vastaus:

Tässä on kyse tiedon soveltamisesta. Pyydän lukemaan aiemman vastaukseni yksityiskohdista ja ymmärtävästä lukemisesta. Nykykoulussa ja yhteiskunnassa tarvitaan kykyä omaksua tietoa ja soveltaa sitä muuttuvissa tilanteissa. Historian YO-kokeessakin kysymykset käsittelevät usein sellaisia tilanteita, joissa opiskelija joutuu soveltamaan oppimaansa laajemmin koko kurssin aihepiiristä, usealta eri kurssilta tai jopa eri oppiaineiden väliltä.

Kuinka tällaiseen kokeeseen sitten pitäisi valmistautua? Vastaus löytyy ymmärtävästä lukemisesta ja kokonaisuuksien hahmottamisesta. Ulkoa opitut tekstikappaleet kirjasta eivät paljoa auta, ellei osaa soveltaa opittua tietoa laajemmin eikä ymmärrä suurempia tietokokonaisuuksia.

Tuomo Loukomies

Hei!

Miten kannattaisi lukea historian ylppäreihin niin, että asiat jäisivät hyvin päähän? Mitkä ovat parhaat menetelmät saada asioista hyvä kokonaiskuva (jos ei oteta mukaan mindmappejä, joita en itse osaa kunnolla tehdä!)?

Nimim. Mins

Vastaus:

Hei,

Historian ollessa kyseessä suosittelisin käyttämään aikajanaa hahmottamaan kokonaisuutta. Teet yhden ison aikajanan jokaisesta kurssista, johon kokoat tärkeät tapahtumat ja teemat. Tämä auttaa hahmottamaan kokonaisuuksia ja yhdistämään eri puolilla maailmaa tapahtuneet asiat samaan aikaperspektiiviin. Voit käyttää värejä eri teemojen havainnollistamiseen: esim. politiikka punaisella, kulttuuri keltaisella, sodat sinisellä,  talous vihreällä jne... Tärkeää olisi pystyä muodostamaan oma kokonaiskuva asioista ja vieläpä niin, että pystyisi assosioimaan asioita ja paluttamaan ne tarvittaessa muistista.

Kirjoitat aikajanalle lyhyitä muistiinpanoja ja tiivistelmiä asioista niin, että itse ne ymmärrät ja sisäistät.

Tsemppiä

Tuomo Loukomies

Olen todella laiska lukemaan. Miten saisin lisää opiskelu motivaatiota kirjoituksia varten? Mitkä olisivat hyviä keinoja oppia asiat niin, että ne oikeasti jäisivät mieleen?

Nimim. Elli

Vastaus:Laiskuus ja motivaatio ovat todella monimutkaisia asioita. Olennaista on kuitenkin oma käsityksesi itsestäsi oppijana ja opiskelijana. Pystytkö halutessasi vaikuttamaan omiin oppimistuloksiisi ja jos pystyt, niin miten?

Jos sinulla on se käsitys, että et opi etkä osaa vaikka kuinka paljon yrittäisit, niin silloin luultavasti et jaksa kovinkaan paljon enää yrittääkään. Tästä syntyy ns. negatiivinen kierre, jossa epäonnistumiset ruokkivat yrityksen puutetta joka taas selityksenä ja tekosyynä sille ettei osannut, koska ei lukenutkaan (yrittänytkään). Näin epäonnistuminen ei tunnu enää niin pahalta. Lopputulos kuitenkin on, että osaaminen ja oppiminen jäävät vajaaksi ja epäonnistumisen todennäköisyys vaikkapa kokeissa on erittäin iso.

Tällaisessa tilanteessa motivoituminen tavoitteiden, suunnitelmien ja palkitsemisen avulla voi olla vaikeaa ja saatat tarvita ulkopuolista apua asiassa.

Jos taas uskot, että opit ja osaat, jos vaan yrität, luet ja opiskelet, on tilanteesi paljon parempi. Tällöin on varmaankin mahdollista motivoitua suunnitelmalliseen toimintaan, jossa asetat tavoitteita, teet lukusuunnitelmia ja palkitset itsesi noudatettuasi suunnitelmaa. Olennaista on sisäistää tavoite ja sen saavuttamiseen tarvittavat keinot. (tavoite: päästä ylioppilaaksi, keinot: kalenteriin tehtävä opiskelusuunnitelma, josta pidetään kiinni. Lopuksi palkinto.

On hyvä huomata, että edellä on käsitelty ulkoista motivaatiota opiskeluun. Jos motivaatio olisi sisäistä, sitä ei juurikaan tarvitsisi auttaa. Ulkoisessa motivaatiossa kuitenkin tavoitteella on jokin välinearvo ja ihminen joutuu motivoimaan itseään jaksaakseen ponnistella tavoitteen suunnassa. Jos esim. toteat haluavasi menestyä jossain reaaliaineessa tietyllä tasolla, asetat sen tavoitteeksi, mietit, kuinka paljon aikaa ja mitä toimenpiteitä tavoitteen saavutaminen vaatii, suunnittelet opiskelusi kalenterin kanssa, toteutat suunnitelman ja palkitset itsesi jos ja kun tavoite saavutetaan. Tärkeintä on tiedostaa tilanne ja olla johdonmukainen ja määrätietoinen. Jos teet sen valinnan, että et lue tai käytä aikaa opiskeluun, ymmärrät sen, että tuloksetkin ovat keikkoja ja kannat tästä itsellesi vastuun.

Kuinka tieto sitten jäisi päähän niin, että sen muistaa, oppii ja osaa vielää kirjoittaa paperillekin kokeissa? Pyydän lukemaan aiemmat viestini ymmärtävästä lukemisesta ja tiedonkäsittelystä.

Tuomo Loukomies